C niin kuin chil-lai-lua

Ke-sä tu-li ja ke-sä me-ni. Ke-säs-tä nau-tim-me Ji-ri-vel-jen kans-sa. Ji-ri ui-kin. Mi-nä in-ho-an kaik-ke-a mär-kää, jo-ten en ui-nut.

Si-nä var-maan kä-vit mon-ta mo-ni-tuis-ta ker-taa ui-mas-sa. O-len mel-ko var-ma sii-tä, et-tä kaik-ki lap-set tyk-kää-vät ui-da, ai-na-kin, jos ve-si on läm-min-tä.

Muu-ten vie-tim-me ke-sää chil-lail-len e-li i-han ren-nos-ti o-leil-len.

Chil-lai-len pi-ha-kei-nus-sa.