B on kak-ko-nen

B niin kuin boing boing

Mi-nus-ta o-li ki-vaa juos-ta ja hyp-piä kan-to-han-gil-la. Boing boing! Nyt han-get o-vat muis-to vain, mut-ta tu-lee-han uu-si-a tal-vi-a ja han-ki-a.

Kuva Jorma Knuutinen

Aak-kos-ju-tut al-ka-vat

A niin kuin Aa-tu.

Yk-kö-siä mo-lem-mat: A kir-jai-mien ja Aa-tu koi-rien. Ai-na-kin tääl-lä ko-to-na o-len kin-gi, ja Ji-ri on  pe-rin-tö-pins-si pe-rin-tö-prins-si.

Äi-ti ei o-le koi-ra, jo-ten hän-tä ei las-ke-ta. Tai voi-si-han hän ol-la ho-vi-mes-ta-ri, la-kei-ja, ho-vi-nei-to tai pää-mi-nis-te-ri.

Kau-nis koi-ra, vai mi-tä?

Töl-löt-tä-jät

Ih-mi-set kat-se-le-vat u-sein telk-ka-ri-a. En ym-mär-rä, mik-si, kun ai-ka har-voin on koi-ra-oh-jel-mi-a.

Toi-saal-ta on kyl-lä mu-ka-va, kun ih-mi-set is-tu-vat pai-koil-llaan. Sil-loin voi men-nä sy-liin rap-su-tel-ta-vak-si. Tyk-kkään rap-sut-te-lus-ta.

Ji-ri-ä kel-jut-taa, kun se ei pääs-syt sy-liin.

Tal-vi-nen ret-ki

Kä-vim-me ret-kel-lä Puu-lan jääl-lä. Siel-lä saim-me juos-ta va-pai-na. Ja kyl-lä me po-jat juok-sim-me-kin. E-väi-nä o-li koi-ra-na-me-ja. Il-lal-la mei-tä vä-syt-ti ai-ka lail-la.

Toi-vom-me, et-tä han-ki-ke-lit jat-kui-si-vat vie-lä pit-kään.

Me vil-lit ja va-paat

Koi-ri-a kir-jas-tos-sa

O-ta-van kir-jas-tos-sa o-li ei-len koi-ra-päi-vä. Ta-pa-sim-me siel-lä mon-ta koi-raa. Mi-nä o-li-sin ty-kän-nyt Mir-kus-ta, mut-ta se ei vä-lit-tä-nyt mi-nus-ta. Mi-nu-a har-mit-ti.

Ki-vaa o-li, ja saim-me herk-ku-ja.

Pik-ku-ve-li

Mi-nul-la on pik-ku-ve-li. Sen ni-mi on Ji-ri. Se on kol-me vuot-ta van-ha. Ji-ri on ka-ve-ri-koi-ra ja käy ter-veh-ti-mäs-sä pal-ve-lu-ta-lo-jen a-suk-keja.

Ji-ri tyk-kää lap-sis-ta, vin-ku-le-luis-ta, syö-mi-ses-tä ja hauk-ku-mi-ses-ta.

Lei-kim-me yh-des-sä ta-kaa-a-jo-a ja pai-ni-mis-ta. Ji-ri on ki-va.

Aa-tu ker-too it-ses-tään

Mi-nä o-len lu-ku-koi-ra. Ni-me-ni on Aa-tu. O-len vii-si vuot-ta van-ha.

Mi-nä tyk-kään lap-sis-ta, pal-lois-ta ja syö-mi-ses-tä.